Unis da mierol

Oulun Valtakunnallinen monologikilpailu 2023 - 4. sija 

Unis da mierol (Unissa ja vierailla mailla) on ensimmäinen Suomessa tehty karjalankielinen ammatillinen teatterimonologi. Karjalan kielestä huolimatta esitys on myös suomenkielisille hyvin ymmärrettävissä.

Syksyllä 2021 ensi-iltansa saanut monologi on puhutteleva esitys suuren menetyksen kokeneesta Santeri-pojasta. Vaikeuksista huolimatta hän kantaa sisällään uskon siementä, joka kantaa läpi vastoinkäymisten.

Esitys tarttuu edelleen kipeään evakkouden teemaan mutta ei haavoittaen vaan hoitaen. Katsojille Unis da mierol tarjoaa vahvan kokemuksen ja mahdollisuuden jakaa se yhdessä. Esityksen jälkeen näyttelijä jää lavalle keskustelemaan yleisön kanssa monologin herättämistä tunteista.

Monologi perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Vuonna 1939 talvisodan alkaessa Suojärven Hyrsylänmutkan asukkaat jäivät Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä puna-armeijan miehittämiksi. Talvella heidät siirrettiin Petroskoin lähelle Interposolkan leirille siviilisotavangeiksi. Rauhan tultua he joutuivat odottamaan vielä toukokuun lopulle ennen kuin heidät palautettiin Suomeen. Vuoden 1944 jälkeen Hyrsylään ei enää ollut asiaa. Karjalaisten oli aloitettava uusi elämä, uusilla elinpaikoilla, uusissa olosuhteissa. Oma kieli, usko, elämäntapa ja identiteetti joutuivat koetukselle.

Esityksen kesto on n. 50 min. Ei väliaikaa. Muhasaaren Teatterin kahvio avautuu 1h ennen esityksen alkua.

Esitys sisältää voimakkaita tunteita, joten sitä ei suositella alle 12-vuotiaille lapsille.

Lavalla: Timoi Munne

Kuvat: Leena Mäkinen

Monologista kertynyttä palautetta:

Unis da mierol on kuvaus alkaen pienen pojan sotaan joutuneen isän kaipuusta, varttumisesta evakkotaipaleitten ja monien kovien kokemusten kautta aikuiseksi. Ei kuitenkaan mikään nyyhkytarina, vaan hyvin realistinen. Esitys on todella hämmästyttävän vaikuttava. Sama näyttelijä muuntuu iän myötä vanhemmaksi, lopulta aikuistuu. Jokaisessa vaiheessa on aitous. (näyttelijä, Pieksämäki)

Evakkopojan elämä on tuttu yleisellä tasolla, niin kävi monille lapsille. Toit kauniisti esille pojan isän ja äidin ikävän. Oli koskettavat ne kohdat, kun poika jutteli vanhemmilleen. Ortodoksisuuden tuoma lämpö ja turva ovat lohdullisia, vaikka uskonto ja kielikin jo ehtivät lähes unohtua suomalaistumisen myötä. (kuvataiteilija, Joensuu)

Karjalan kielestä huolimatta esitys on suomenkielisille täysin ymmärrettävissä. Roolihenkilö kantaa sisällään uskon siementä, joka kantaa vaikeuksien keskellä läpi elämän. (teatteriohjaaja, Outokumpu)

Esitys oli erittäin tunnerikas ja sai ajattelemaan, millaista pari sukupolvea aiemmin on ollut. (oma poika 16v, Joensuu)

Esitys oli hauska. Mieliala vaihteli aika paljon. Iskällä on vamma. (oma poika 15v, Joensuu)

Näyttelijäntyössä ja ohjauksessa kaikki toimi. Samoin puvustus, lavastus ja tarpeisto. Erityinen neronleimaus oli murteiden ja kielen käyttö ja taito millä niitä pyöriteltiin. (teatteriohjaaja, Joensuu)

Herkkyys ja omakohtainen kokemus sekä historian tuntemus paistoi näyttelijästä. Erään karjalaispojan tarina on hieno kunnianosoitus jälkipolville, jotta historia ei unohtuisi. (maahanmuuttoasiantuntija, Joensuu)

Näyttelijän silmistä näki, että hän oli täysin sisällä siinä mitä tekee. Se oli syvyydessään hetkittäin jopa hieman pelottavaa. (kulttuuriaktivisti, Kouvola)

Esityksen kieli oli verrattavissa musiikkiin, sen luonne oli lumoavaa, siinä oli jotain maagista. Huomasin vain katsoa tapittavani esiintyjää, joka rauhoitti kuulijansa lumovoimaisella kielellään. Pidin kovasti esiintyjän vähäeleisestä, hillitystä ja hallitusta otteesta. Hahmo ei meuhkannut, huutanut eikä tuntunut katsojasta päällekäyvältä. Kovemmat äänenpainot taisivat jäädä kahteen kertaan, sitäkin vaikuttavammin - ne olivatkin tarkoin hallittuja. Hän kertoi tarinaansa pienin ja tehokkain keinoin. Hän esitti useampaa hahmoa luontevasti. Esitys oli evakkohistorian traagisista piirteistä huolimatta toivoa herättävä, tulevaisuutta päin nojaava. (laulaja-näyttelijä, Outokumpu)

Kai muissot, mitä olen kuullut asianomaisten kertomuksista, palasivat mieleen. Siinä kui prihatšu kerdoo jieloloi tatal tuonilmazih, siid pidi tyrskähtiä itkuh. Se oli kui mie kalmoil. (kieliaktivisti, Nurmes)

Pyhänpiän 17. ligakuudu oli kerävynnyh eričykselline Paginperti. Täl kerdua Paginpertis näimmö, kui Timoi Munne eläy laval hyrzyläzen brihan elostu. Kačoimmo da uskoimmo, kyynäletgi nostih silmih. JoMonin tiloih enzimästy kerdua tulluot rahvas nähtih Zoomas omii sugulazii, kudamienke ei oldu vastavuttu 2–3 vuottu! Da niilöil sugulazil Zoomas da Jovensuus paikal piädyjil oldihgi hyrzyläzet juuret. Nenga olettelou elokses, ei unis. (kieliasiantuntija, Joensuu)